Antropologi Marsissa

Oliver Sacksista on tehty hänen kirjaansa Awakenings pohjautuva elokuva Heräämisiä (pääosissa Robert De Niro ja Robin Williams), joka kuvaa, miten Sacks herätti unitautiin sairastuneet potilaat vuosikymmenien unesta Parkinsonin taudin hoitoon käytetyn lääkkeen avulla.

Antropologi Marsissa -kirjassa Sacks kertoo potilaistaan ja siitä, miten he ovat sopeutuneet erilaisiin neurologisiin poikkeustiloihin, kuten värinäön täydelliseen menetykseen, muistinmenetykseen, autismiin ja Touretten oireyhtymään. Sacks ei jää vastaanottohuoneeseen, vaan seuraa potilaitaan näiden omaan maailmaan ja avaa sen lämpimästi ja päähenkilöitään kunnioittaen myös lukijalle.

Esimerkiksi kertomuksessa “Värisokea taiteilija” Sacksiin ottaa yhteyttä taiteilija, joka on menettänyt koko värinäkönsä onnettomuudessa. Kukaan ei tunnu käsittävän hänen menetyksensä suuruutta ja järkyttävyyttä. Hän näkee ruuan mustana, valkoisena ja harmaana ja ihmiset rotanvärisinä. Hänen maalaustensa värit ovat kadonneet vieden mennessään hänen elämäntyönsä merkityksen. Elämä on nyt jotakin muuta kuin mustavalkoinen elokuva, josta katseen voi aina siirtää takaisin värilliseen maailmaan. Taiteilija on jäänyt lyijynharmaan maailmansa vangiksi ainiaaksi. Onko sopeutuminen ylipäätään mahdollista? Voiko hän enää maalata?

Sacks haluaa osoittaa, että puutteellisuudet, häiriöt ja sairaudet voivat toimia paradoksaalisessa roolissa ja tuoda esiin piileviä ja ennennäkemättömiä voimia, kehityskulkuja ja elämänmuotoja. Keskeisenä teemana hänen kirjassaan on juuri tämä sairauden paradoksi ja luova potentiaali.

Saksalainen Bild der Wissenschaft -tiedelehti valitsi Sacksin kirjan vuoden tietokirjaksi.

Kirja-arvostelut:

TIEDE-lehti 5/2006, Tuula Kinnarinen: “Oliver Sacks on paitsi hieno neurologi myös hieno kertoja. Hänen elämänmakuiset tapauskuvauksensa ovat kuin laatunovellit, jotka pitävät lukijan otteessaan.”

Suomen Lääkärilehti 12/2007, Markku T. Hyyppä: “Kääntäjä Seija Kerttula on selvinnyt ihailtavan hyvin vaikeasta ammattikielestä. En havainnut asia- tai sanastovirheitä. Teksti on kauttaaltaan hyvää suomenkieltä. Lukija voi nauttia Sacksin paradoksaalisista tarinoista, vaikka aivojen salaisuuksien pohdinta ei kiinnostaisikaan. Teoksen voi lukea novelli- tai esseekokoelmana, tietokirjana tai tieteellisenä tutkielmana, mutta se vaatii lukijaltaan hyvää yleissivistystä ja pohdiskelevaa luonnetta.”